Höpi on ensimmäinen koirani, sen kanssa olen opetellut kouluttamaan koiria. Höpi on ollut onneksi kiitollinen ja helppo koulutettava vaikka aika paljon on tullut sen kanssa kokeiltua ja siis myös tehtyä virheitä. Höpi on ollut aina kiltti ja äärettömän sosiaalinen, mutta omaa tahtoa siltä löytyy. Toisten koirien silmissä se pyrkii olemaan johtaja ja pitää lempeästi, mutta tiukasti alamaisensa kurissa ja järjestyksessä.
Höpin kanssa tutustuimme agilityyn sen ollessa 9kk ikäinen ja sen jälkeen se olikin menoa. Höpi on ollut aina suht helppo ohjattava, se kääntyy tosi pienessä tilassa ja on herkkä ohjaukselle. Höpistä tuli vuonna 2003 Suomen ensimmäinen agilityvalio schapendoes. Kisasimme myös tokossa saavuttaen ykkös-tuloksen avoimesta luokasta.
Höpin näkö ja kuulo alkavat olla jo todella heikkoja ja lenkillä saa olla tarkkana, että se pysyy mukana. Vieraassa maastossa en sitä päästäkään enää irti. Vielä vähän aikaa sitten sisätiloissa Höpi pelästyi aina jos joku oli tulossa sitä kohti, se kun ei oikein enää hahmottanut etäisyyttä. Nykyään se seisoo paikallaan ja väistyy vasta sitten kun siihen koskee tai sitten pitää tömistellä kunnolla, että se huomaa väistää ennen.